Varjomaa

Prinssi syntyi heinäkuun alkupuolella kasvattajansa Virolaisen Jüri Kustavin tilalle Norjaan. Rosewood on erityisesti vuonohevosiin painottava vaellus- ja siitostalli, johon syntyy vuosittain kymmenkunta varsoja. Prinssi osoitti jo pienenä olevansa terhakas ja rohkea orivarsa, sillä vain minuutteja syntymänsä jälkeen Prinssi oli jaloillaan emänsä vieressä. Edes sinä vuonna aikaisin tuleva lumi ja pitkä talvi eivät hidastaneet Prinssin elämäniloa, vaan varsa pinkoi menemään ensilumessa kuin vanha konkari. Kun Prinssin pään alueelle alkoi kehittyä outoja täpliä Jüri vei orin klinikalle tutkittavaksi, jossa pian sille todettiin vitiligo, joka ei haittaisi orin elämää muuten kuin ulkonäöllisesti. Harmistuneena uutisista Jüri päätti parin kuukauden pohdinnan jälkeen laittaa nuorukaisen myyntiin, sillä mies ei yksinkertaisesti tarvinnut kasvtukseen pigmenttihäiriöistä hevosta, vaikka hän olikin jo hyvin kiintynyt orin tarmokkaaseen luonteeseen. Useamman kuukauden Prinssin ilmoitusmyynti pyöri netissä ja lehdissä, kunnes viimein Jüriin otti yhteyttä Virolainen pariskunta, jotka olivat sanojensa mukaan ihastuneet orin uniikkiin ulkonäköön. Muutaman puhelun jälkeen raha vaihtoi omistajaa, ja Prinssi lähti 2½ vuotiaana Viroon.

​

Virossa se päätyi ratsutallille, jonka asiakaskunta oli pääsääntöisesti opettelevia tai vanhempia ratsastajia. Ensin Prinssi oli hyvin lupaava lisä talliin, sosiaalisena hevosena se tuli heti toimeen muiden kanssa, ja se oli tarpeeksi virkeän oloinen ollakseen laadukas ratsu. Pian kuitenkin selvisi, ettei oria juurikaan kiinnostanut ihmisten miellyttäminen. Tarhassa se juoksi karkuun aina sisälle hakiessa, talloi useammat varpaat ja litisti hoitajansa karsinan seinän ja itsensä väliin. Pahansuopa ori ei suinkaan ollut, vaan huomaamaton ja herkästi innostuva. Siitä huolimatta pariskunta piti päänsä, ja aloitti ratsukouluttamisen orin kanssa. Siitähän Prinssi ei pitänyt, sille satula oli mörkö joka halusi sen syödä, eikä se pysynyt käsissä vaikka kuinka liinassa roikuttiin useammalla miesvoimalla. He yrittivät totuttaa oria satulaan sisätiloissa sen ollessa käytävällä sidottuna molemmin puolin, joka päättyi parin kerran jälkeen orin potkaistessa varustajaansa päähän ja loukatessaan itsensä. Pari kuukautta pariskunta pohdiskeli saisivatko he orista koulittua vetohevosen, mutta lopulta heidän mielenkiintonsa ehtyi ja ori laitettiin uudelleen myyntiin.

​

Prinssin seuraava koti oli pihattotalli, jossa sen oli tarkoitus ruveta vetämään kärryjä edellisien omistajien kertoessa, että sillä oli siihen potentiaalia. Vetohevoseksi kouluttaminen osoittautui lähes yhtä hankalaksi kuin ratsukoulutus, jolloin orin "ilkeää" luonnetta ruvettiin kitkemään pois voimakeinoin. Sen suuhun tungettiin väkisin tarpeettoman kovat kuolaimet, ja raippa heilui herkästi jos ori osoitti mieltään yhtään. Rohkeasta Prinssistä alkoi muovautua epävarma, säikky hevonen, joka juoksi ihmistä karkuun heti sellaisen nähdessään. Pian tuli päätös, ettei Prinssistä tulisi kunnon hevosta, ja se jätettiin pihattoon  lähes oman onnensa nojaan.